Aaro Hellaakoski, symboliikan mestari, Hauen laulu:
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan se virren veti
että vaikeni linnut heti
kuin vetten paino ois tullut yli
ja yksinäisyyden kylmä syli
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan se virren veti
että vaikeni linnut heti
kuin vetten paino ois tullut yli
ja yksinäisyyden kylmä syli
---Aaro Hellaakoski---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti