Kaukametsä

Tästä runosta on useampia versioita. Runoista rakkaimmat-teoksen (Toimittanut Hannu Mäkelä 1992) versiossa runon monta säkeistöä on ihan eri sanoilla kuin tämä alla oleva tunnetumpi versio.

Alas kalliolta lapsi riensi
Äitins luokse riensi hän,
Lausui loistavalla katsannolla:
Nähnyt olen taivaan maan.

»Mitä haastelet, mun pienoiseni,
Mitä taivaan kaukamaast’?
Missä näit sä autuitten mailman?
Sano, kulta-omenain.»

Vuoren harjanteella kauan seisoin,
Katsahdellen koilliseen,
Siellä näin mä nummen sinertävän,
Honkametsän kaukasen.

Puitten kärjill’ näin mä kunnaan kauniin,
Armas päivä paistoi siell’,
Ylös kunnaan kiirehelle juoksi
Kultasannotettu tie.

Tämän näin ja sydämmeni riutui,
Kyynel juoksi poskellein,
Enkä ymmärtänyt miksi itkin,
Mutta näinhän taivaan maan.

»Ei, mun lapsein; sineydess’ ylhääll’
Taivaan korkee sali on,
Siellä lamput, kultakruunut loistaa,
Siell’ on istuin Jumalan.»

Ei, vaan siellä, missä ilmanrannall’
Kaukametsä haamottaa,
Siellä ompi onnellisten mailma,
Siellä autuitten maa.

---Aleksis Kivi---